Työntekijätarina - Antti Heikkinen

Antti Heikkinen kokee, että ohjelmistoala on ollut hänelle kohtalo. Suunta on ollut kohtuullisen selkeä jo pienestä pitäen.

- Mietin jo lapsena, että tietokonehommat ovat tosi siistejä. Vaikutteet tulivat kotoa, koska isäni on ollut alalla. Mietin, että tuota minäkin haluan tehdä isona.

Heikkinen kuitenkin yritti taistella kohtaloaan vastaan. Hän ajatteli, että tietokoneala on ”liian nörttiä”, joten hän päätti opiskella diplomi-insinööriksi mekaniikkasuunnittelun alalla.

Koodaaminen kuitenkin oli jatkuvasti läsnä harrastuksissa. Lopulta veri veti myös ohjelmistoalan hommiin vuonna 2015.

- Koin, että mekaniikassa tulevat rajat helpommin vastaan jo ihan fysiikan takia. Ohjelmistoalalla rajat ovat paljon laveammat, ne ovat oikeastaan vain oman pään sisällä. Voimme saada pienellä tiimillä aikaiseksi todella merkityksellisiä asioita.

Marraskuussa 2020 Develoren Helsingin toimistolla aloittanut Heikkinen on yrityksen kokeneempaa kaartia. Hän kokee, että asiakastyössä vahvasti kiinni oleva konsultointi on senior developereille mieluista.

- Me olemme kaikki tärkeissä kehittämistehtävissä. Emme ole vain pieniä rattaita suuressa koneistossa.

Heikkinen pitääkin Develoren pienuutta ja ketteryyttä suurena vahvuutena. Asiakkaiden kanssa yhdessä työskennellessä vastaan tulee koko ajan uusia asioita. Sen jälkeen ne opetellaan ja ruvetaan tekemään.

- Isommissa taloissa saattaa olla raskaita prosesseja ja vaatimuksia, ennen kuin jotain pääsee ylipäätään tekemään. Asiat saattavat mennä monen silmukan ja esimiesportaan läpi. Meillä tällaista ei ole, koska ei ole mitään väliportaitakaan. Jos minulla on toimarille asiaa, niin toimistolla sen kuin hihkaisen tai etänä otan saman tien Teams -puhelun, Heikkinen havainnollistaa.

Develoren tapa tehdä asiakastyötä on antoisaa – mutta toisaalta myös vaativaa. Heikkinen myöntääkin, että tapa ei välttämättä sovi kaikille.

- Jos haluat helpon duunin, meille ei välttämättä kannata tulla. Monessa talossa työskennellään saman projektin parissa vuosikaudet. Meillä joutuu väkisinkin opettelemaan koko ajan uutta.

Ketään ei kuitenkaan jätetä työssään yksin.

- Meillä on kokemusta laidasta laitaan ja autamme toisiamme matalalla kynnyksellä. Tiedämme heti, jos joku on tehnyt vastaavanlaisia juttuja, ja kaikilta on helppo kysyä.

Heikkinen kehuu Develoren ilmapiiriä erinomaiseksi. Miten hyvä fiilis näkyy arjessa?

- Ilmapiiriähän on aina vaikea sanallistaa, sen näkee sitten, kun tulee porukkaan mukaan. Ehkä yksi merkittävä asia on ollut, että koronarajoitustenkin aikaan ihmiset halusivat tulla toimistolle töihin ja se oli pienessä tiimissä mahdollista.

Heikkisen mielestä hyvän ilmapiirin tae on myös se, että ammatillisissa asioissa ei tingitä. Hommat tehdään viimeisen päälle ja työvälineet ovat kunnossa.

- Mulla on niin hyvä läppäri, kun uskalsin pyytää. Tai itse asiassa en edes uskaltanut vaan minulle sanottiin, että ”ota nyt vähän parempi, eihän toi riitä”. Kaikissa firmoissa työvälineitään ei todellakaan voi valita.

Antti Heikkinen on huomannut, että kokemuksen ja työvuosien karttuessa kehittämisen osuus ohjelmistokehittäjän hommassa alkaa vähetä.

Noin puolet Heikkisen työajasta kuluu asiakkaiden kanssa puhuessa ja suunnitellessa. Toinen puoli toteutetaan sitä, mitä asiakkaan kanssa on sovittu. Tylsää työ ei missään vaiheessa ole.

- Kuluneen vuoden aikana olen saanut työskennellä useilla kokonaan uusilla työvälineillä ja teknologioilla. Meillä ei todellakaan ole kahta samanlaista viikkoa.

Heikkisen mielestä Develoren vahvuus on ikäjakauma. Nuorimmat koodaajat ovat parikymppisiä, kokeneemmat vähintään tuplat siitä.

Nyt myös naiset ovat löytämässä alan. Heikkinen on innoissaan kehityksestä.

- Alan trendinä on, että pelkkä koodaaminen ruutua tuijottamalla vähenee ja luovuus sekä ihmisten kanssa yhdessä tekeminen lisääntyy. Se voi olla syynä, että ala kiinnostaa entistä enemmän myös naisia.